Ensimmäinen viikko sairaalalla!

Moikka!

Tällä viikolla meillä alko työharjottelu täällä Windhoekissa. Tehdään siis harkka Katuturan sairaalassa, joka on toinen kahdesta Windhoekin alueen sairaalasta. Eroja sairaaloiden välillä on jonkun verran. Katuturan sairaala on ainoa päivystävä sairaala sekä köyhempi, kun taas Central hospital on vähän rikkaampi sairaala ja siellä on muutamia yksityisiä osastoja sekä laajempaa erikoisosaamista. Näihin sairaaloihin tullaan jopa busseilla pitkän matkan päästä, sillä jos olen ymmärtänyt oikein niin isoja sairaaloita ei ole muualla Namibiassa.

Katutura State Hopital ja Central Hospital on ulkoa aivan identtisiä, tää on nopeesti taksista napattu kuva Katuturan sairaalasta. 













MAANANTAI:

Mentiin Maanantaina tapaamaan sairaalalle Sisar Theleä. Täällä hoitajia siis kutsutaan aina sisariksi, täytyy totutella siihen. Ensivaikutelma sairaalasta oli melko ränsistynyt ja vanha, mikä ei kyllä yllättänyt. Kun mentiin pääovista sisään, satoja ihmisiä oli jonottamassa leimaa omaan "sairaalapassiin". Täällä siis päivän leima maksaa 15N$ eli n. 1€. Ilman leimaa ei hoitoon pääse ja se on siis uusittava osastohoidossa päivittäin. Sairaalalla suunniteltiin meidän tulevaa harjoittelua ja käytiin tutustumassa tuleviin osastoihin.

Tässä meijän viikko suunnitelma. Saatiin se toteutettua niin kuin haluttiin. 

Viikko 1 = Lastenosasto (2-12 vuotiaille)
Viikko 2 = Leikkaus-sali
Viikko 3+4 = Päivystys
Viikko 5+6 = Synnytys osasto
Viikko 7+8 = Lomaillaan!
Viikko 9-11 = Päivystys 







Suunnitelman jälkeen käytiin tutustumassa sairaalaan. Kierrettiin tulevat osastot ja lähes kaikki hoitajat oli iloisia ja toivotti meidät tervetulleeksi. Jännityksellä jäädään oottamaan millasia eri osastot on ja kuinka hyvin opitaan maan tavoille.

TIISTAI: Lastenosasto (2-12 -vuotiaat)

Vuoro alko 6:45 ja hoitajia alkoi tulemaan siinä seittemän maissa. Vuoro alotettiin raportilla, mikä poikkesi aika paljonkin siintä mihin ollaan Suomessa totuttu. Raportilla kierretään joidenkin potilaiden luona ja heidän asiat käydään aika suppeasti läpi. Ei oikein ymmärretty miksi joidenkin potilaiden luona ei käyty ja "Namglish" (siis englanti Namibian aksentilla xd) on välillä vähän vaikeasti ymmärrettävä kieli! :D Nopeasti raportin aikana jo tajuttiin että osastolla on meidän lisäksi töissä kolme sisarta ja 8 opiskelijaa. Päivän aikana sisarista kaksi istui lähes koko päivän kun kolmas teki kaikki työt. Opiskelijoista suurin osa oli 1. ja 2. vuoden opiskelijoita ja he sitten ohjas meitä koko päivän.

Tässä osaston siistein ja ainoa tyhjä huone. Paikkoja tavallisissa huoneissa on noin 7. 









Muutama tunti vuoron alusta opiskelijat jaettiin eri huoneisiin. Meijät jaettiin Amandan kanssa eri puolille osastoa, Ama jäi ns. normaalien potilaiden puolelle ja mie menin eristys puolelle. Eristys olikin sitten ihan asia erikseen, potilaat on siellä 1-2 hengen huoneissa, ovet auki eikä hoitajat käytä minkäänlaista suojavarustusta. Samassa huoneessa saattoi siis olla eristettävä potilas ja todella huonokuntoinen malariapotilas. Jännitystä lisäs vielä se, että täällä potilaiden tiedot on kansioissa, mitkä on vähän missä sattuu ja teksti on epäselvää. Sain kuitenkin selville että muutamalla lapsella oli mm. tuberkuloosi ja kun kysyin onko se vielä tartuttavaa ensimmäinen vastaus oli että "ei" ja seuraavan kohdalla että "tuberkuloosi on aina tartuttavaa"? Yritin siis kuusi tuntia pidättää hengitystä, ei ihan onnistunu! :D

Päivä oli aika pitkästyttävä kun juuri mitään tekemistä ei ollu. Täällä pienempien lasten kanssa on aina äidit, jotka hoitaa perushoidon. Yritin päästä kartalle näiden kirjaamisesta, mutta täällä kyllä opiskelijat käyttää aikalailla "hauki on kala" -mallia. Edelliseltä päivältä kopioitiin tekstit ja suurta teoriatietoa ei kirjaamisen pohjana käytetty.

Puolen päivän aikaan saatiin Amandan kanssa tehtäväksi tarkistaa elvytyskärry. Meille annettiin pitkä lista tavaroista mitä kärryssä kuuluisi olla ja sen läpikäymisessä menikin aikaa. Kärryssä oli paljon tavaraa mitä ei hätätilanteessa tarvita mm. virtsapussi, eri kokoisia virtsakatetreja ja syöttöletkuja. Yksi tärkeä asia kuitenkin puuttui, nimittäin defibrillaattori. Kysyttiin eräältä vanhemmalta hoitajalta että missä deffa on, vastaukseksi saattin että "se rivi on tyhjä jatkakaa eteenpäin". Meille tuli sellainen tunne ettei hoitaja ees tiennyt mikä deffa on!

Tässä siis yksi sivu tarkistuslistalta, muutama päivä oli jäänyt tarkistamatta.

Päivä oli sen verran pitkästyttävä, että päätettiin huomenna vaihtaa toiselle lastenosastolle, siellä potilaat on alle 2 -vuotiaita. 

KESKIVIIKKO: Lastenosasto (0-2 -vuotiaat)

Alotettiin vuoro uudella osastolla klo. 6:45. Raportti oli samanlainen kuin eiliselläkin osastolla. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtui olikin paljon järjestelmällisempää, onneksi! Osastolla oli noin viisi hoitajaa ja 10 opiskelijaa. Yksi hoitajista esitteli meille osaston ja kertoi enemmän heidän tavasta kirjata. Osastolla on opiskelijana meidän asunnon omistajan vaimo, joten päästiin nopeesti mukaan töihin kun hän neuvoi niin hyvin mitä tehdä. Aamulla ensiksi kaikki vauvat punnitaan, pienin tais olla 2,14kg ja suurinta ei pystytty punnitsemaan sillä vauvojen vaa'alla :D 

Osastolla on neljä (social baby) lasta, joiden äidit on hylännyt ne. Joten heidän kohdalla hoito on laajempaa mm. pesetystä, sylittelyä, syöttämistä ja leikkimistä. Pienin näistä vauvoista on nyt kahden viikon ikäinen keskonen. Hänen äiti oli yrittänyt aborttia raskausviikolla 34, mikä oli käynnistänyt synnytyksen. Näillä kolmella muulla lapsella on ollut jokin sairaalahoitoa vaativa tilanne mm. aliravitsemus ja keuhkokuume. Nyt lapset on kuitenkin terveitä ja odottaa sairaalalla adoptiota. 

Osastolla äidit asuvat myös lastensa kanssa ja öisin kaikille äideille riittää patjat joiden päällä nukkua. Äidit hoitaa kaiken perushoidon ja lääkärit suurimman osan sairaanhoidosta ja on muutenkin paljon läsnä. Hoitajien vastuulla on oikeastaan vaan vitaalien mittaus ja kirjaaminen. 

TORSTAI: Lastenosasto (0-2 -vuotiaat)

Mentiin samalle osastolle ja hoidettiin näitä samoja ihania vauvoja. Päivä meni joutusammin kun ties mitä tehdä. Täällä kuitenkin välillä yksinkertaisetkin asiat on tehty aika vaikeeksi. Esimerkkinä vauvojen kylvettäminen. 

Vaihe 1. Odota että osaston ainoa amme on vapaana.

Vaihe 2. Keitä taukohuoneessa vedenkeittimellä vettä ja muista että vedenkeitintä ei saa viedä huoneesta pois.

Vaihe 3. Ota koko amme mukaan ja mene hakemaan kiehunut vesi. Ammetta ei kuitenkaan saa viedä taukohuoneeseen, joten kaada vesi siinä kynnyksen päällä. xd

Vaihe 4.  Etsi noin 20 eri hanasta ne muutamat toimivat, joista tulee siis pelkkää kylmää vettä.

Vaihe 5. Sitten helpoin vaihe, eli vauvan pesu!

Vaihe 6. Yritä ettiä toimiva viemäri, jotta saa vedet kaadettua pois.

Helppoa!

Amanda ja osaston pienin keskosvauva. Lempinimeltää hän on Mr. President, ikää on 2 vk ja painoa 2170 grammaa. 

Tänään nähtiin myös yksi toimenpide. Osaston toimenpidehuoneessa lääkäri otti luuydinnäytteen reilun vuoden ikäiseltä pojalta. Hänellä epäillään leukemiaa. Poika nukutettiin kevyesti ja vasta sitten lääkärit alkoi valmistella toimenpidettä. Meistä itse näytteenotto meni hyvin, mutta muutamat asiat ois varmasti Suomessa tehty eri tavalla. Täällä steriilit pakkaukset avattiin ilman mitään hanskoja, suorittavalla lääkärillä oli pitkähihaiset siviilivaatteet päällä ja happisaturaatiomittari ei toiminut kunnolla eikä muitakaan vitaaleja juuri seurailtu.

Nyt ois kuitenki tää työviikko taputeltu ja katotaan mitä viikonlopuks keksitään. Ensviikolla meitä kuitenkin oottaa leikkaussali ja ehkä meijän pitää vielä palata jossain vaiheessa moikkaamaan näitä ihania vauvoja. 

Hyvää viikonloppua!

-Essi