Päivystys/Casualty
Heippa!
Alotettiin siis viime viikon tiistaina työt Katuturan sairaalan päivystyksessä. Haluttiin mennä jo päivystykseen, koska viime viikolla täällä oli palkkapäivä. Palkkapäivä varsinkin slummialueella tarkottaa lisääntyvää väkivaltaa, koska pienellä palkalla ostetaan alkoholia ja sitten ruetaan tappelemaan ja viinan loputtua ryöstetään muilta.
TIISTAI:
Oltiin ensimmäistä päivää päivystyksessä kolmen norjalaisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa. Paikallinen hoitaja Mike näytti meille paikat, mutta ei kuitenkaan selittänyt päivystyksen toimintaa. Jäätiin sitten aika yksin ihmettelemään mitä tekis ja minne menis. Mentiin ensin dressing roomiin, siellä annetaan mm. rokotuksia ja muita injektioita sekä tikataan haavoja. Huomattiin taas miten välinpitämättömiä suurin osa paikallisista hoitajista on. Yritettiin kysellä voidaanko auttaa, mistä potilaat tulee ja mihin ne tästä ohjataan. Vastaukseksi saattiin pitkiä katseita ja epämääräistä muminaa. Tullaan tänne sitten kun löydetään joku sairaanhoitaja, joka voi selittää meille mitä pitää tehdä.
Vaihettiin sitten shokkihuoneeseen, siellä paikkoja oli järjestelemässä Mike. Hää vähän selitti meille shokkihuoneen toiminnasta ja laitteista. Alettiin sitten tarkistaa elvytyskärryä ja huomattiin Miken hävinneen tuhkatuuleen. Tarkistuslistassa oli aika paljon asioita joita ei löydetty tai tiedetty mitä ne on, jätettiin vajaa lista paikallisten tapaan odottamaan Miken paluuta. Jospa hää sitten tarkisti sen loppuun.. Mutta täältä sentään löyty deffa ja muutenkin tavarat oli suht. loogisilla paikoilla.
Mentiin sitte loppupäiväksi dance floorille. Siihen siis tulee kaikista akuuteimmat potilaat. Täällä ei mitään triage -järjestelmää oo, joten potilaat ite päättää tuleeko ne dance floorille vai meneekö ne jonottamaan hoitajan vastaanotolle ja siitä lääkärille. Ambulanssilla tulevat potilaat tulee kuitenkin suoraan dance floorille.
Akuuteimmat potilaat siis tulee ensin dance floorille, missä mitataan vitaalit ja tehdään tulohaastattelu. Tässä myös potilaan tila stabiloidaan ja koko ajan paikalla oleva lääkäri tutkii ja antaa jatko-ohjeita. Jos potilas tarvitsee tikkusta tai rokotteen yms. niin hänet viedään dressing roomiin. Jos potilaasta tarvitaan röntgenkuvat, hänet viedään röntgenosastolle. Kuitenkin potilas palaa aina dance floorille, siihen asti kunnes potilaan tila on stabiili ja tiedetään mikä potilaalla on. Sen jälkeen hänet ohjataan johonkin päivystyksen pienistä "huoneista", joita on mm. kirurgisille potilaille, lapsipotilaille ja gynekologisille potilaille. Jos potilas vaatii pelkkää nesteytystä niin heillekkin on varattu pieni nurkkaus missä maata. Stabiilit mutta tarkkailua vaativat potilaat viedään Big Roomiin seurantaan.
Ei kiireelliset potilaat tulee odotustilaan jonottamaan pääsyä hoitajan vastaanotolle. Täällä jonottaminen kirjaimellisesti tarkoittaa istumista penkillä ja potilas kerrallaan liikkumista lähemmäs vastaanottohuonetta, täällä ei mitkään numerolaput oo käytössä. Hoitajan vastaanotolla hoitaja mittaa vitaalit ja tekee tulohaastattelun. Hän voi myös antaa mm. kuumeiselle särkylääkettä tai ohjata vatsakipuisen virtsanäytteenottoon. Tämän jälkeen potilas siirtyy seuraavalle penkille, siinä jonotetaan lääkärille. Lääkäri lukee mitä hoitaja on kirjoittanut ja tutkii lisää potilasta, sitten lääkäri päättää potilaan jatkoista. Koko tähän jonottamiseen voi kulua koko yö.
Loppupäivänä dance floorille tuli suurimmaksi osaksi astmaatikkoja, joiden lääkkeet oli loppunut ja vatsakipuisia naisia. Opittiin ainanki miten täällä astmaatikko hoidetaan. Ensin ilman mitään tutkimuksia potilaalle annetaan nebulisaattorilla 1ml salbutamolia ja 4ml sodium kloridia. Tämän jälkeen lääkäri kuuntelee keuhkot ja päästää potilaan kotiin tai määrää hydrokortisonia suonensisäisesti. Yhdelle potilaalle annettiin sitten 200mg solu-cortefia. Sekoitin ne ruiskuun ja kysyin sitten neuvoa lääkkeenannossa. Suomessa suonensisäiset lääkkeet annetaan aina kanyylin kautta, mutta täällä lääke annetaan ruiskulla suoraan suoneen. No onneks en lähteny ite tekemään, kun paikallinen hoitajakaan ei sitä osannu. Hää ei mitenkään varmistanu että neula on suonessa, joten lääkkeet menikin sitten kudokseen.. Eiku uutta lääkeliuosta tekemään.
Nää paikalliset tykkää hirveesti älypuhelimista ja kuvien ottamisista! 😅
Mentiin illalla perinteiseen tiistaina Karaoke iltaan Aman ja Pian kanssa. Siellä se tunnelma vaan on jotenkin mahtava! Paljon paikallisia laulamassa ja tanssimassa, ihana AFRIKKA 💗
KESKIVIIKKO:
Mentiin taas aamuvuoroon ja suoraan dance floorille. Otettiin sitten Aman kanssa siihen penkille istuutunut -99 syntynyt poika vastaan. Hänellä oli päällä pelkät bokserit ja käsi peitetty kaulaliinalla. Nopeesti nähtiin, että hää oli palanut tosi pahasti. Oikeen käden nahkat oli osittain kokonaan irti ja kuplinut todella pahasti. Palovammoja oli jokaisessa raajassa, joten vitaalien mittaaminen vaati vähän soveltamista. Kysyttiin mistä palovammat oli tullut, äidiltä saatiin vastaukseksi että puurot oli kaatunut päälle. Meille jäi vähän sellanen fiilis että niinköhän oli puurosta tullut, mutta pojalta ei oikein saatu mitään vastauksia. Poika oli tosi kivulias ja yritti viedä huomiota muualle laulamalla ja laskemalla. Potilaan hoidon aloituksessa meni tosi kauan, ensimmäiseen tuntiin ei juuri tapahtunut mitään. Lääkärit tuli töihin vasta yhdeksän maissa, joten sitten vasta asiat alkoi edetä. Potilaalle laitettiin tippa ja hän sai suonensisäistä kipulääkettä. Sitten hänet siirrettiin ilmeisesti leikkaussaliin haavojen puhdistukseen. Oltais lähetty mukaan, mutta potilaita tuli niin paljon että ei keretty, joten ei tiedetä miten tän pojan asiat sitten eteni.
Toinen mieleenpainunu potilas oli varmaan miun ikänen poika. Ei hoidettu sitä ite ollenkaan, mutta huomattiin vaan ettei kukaan ei saanu siihen oikeen kontaktia. Hää makas monta tuntia paikallaan ja aina jos joku yrittin laittaa mm. kanyylia niin sai olla moni pitämässä kiinni. Yhtäkkiä potilas rupes vaan huutamaan ja yritti nousta sängystä laitojen yli pois. Sen katse oli niin murhaava, että se painu kyllä verkkokalvoille. Siinä oli varmaan kuus mieshoitajaa pitelemässä sitä kiinni, ja silti se meinas tulla sieltä laitojen yli päälle. Suurin osa naishoitajista, minä mukaan lukien, koki järkeväksi juosta kauimmaiseen nurkkaan karkuun. Jälkeenpäin meille selvis, että se poika oli psyykosissa, joten se vietiin sitten ilmeisesti big roomiin tarkkailuun.
TORSTAI:
Piettiin vapaapäivä töistä, mutta vietettiin Rhomyn läksijäisiä. Rhomy on siis sairaanhoitajaopiskelija Hollannista ja ollu täällä 5kk. Meillä synkkas Rhomyn kaa tosi hyvin ja hää esitteli meille tän kaupungin ja paljon paikallisia ystäviä. Sovittiin että mennään Aman kaa käymään hänen luona ehkä ens kesänä! 💗 Tässä vähän kuvia meistä, käytiin myös laulamssa Rhomyn kaa muutamat biisit karaokessa.
Mentiin Aman kanssa yövuoroon seittemältä. Hanna ja Anniinaki tuli muutamaks tunniks sinne auttelemaan. Vaikka tiiettiin että yö tulee olemaan kiireinen, niin silti yllätti että ensimmäinen puukotettu tuli heti seittemän jälkeen ja loppua niille ei sitten näkyny. Kiireisin aika kokoyönä oli 2:00-3:00 aikaan, verta vuotavia potilaita raahattiin lattiaa pitkin tai omaiset haki sänkyjä ja nosti omaisen autostaan siihen. Täällä harvalla on varaa ambulanssiin tai sitä ei vaan osata soittaa, joten moni tulee kavereitten tai perheen kaa autolla, vaikka tosiaan ois puukotettu päähän yms.
Alotettiin siis viime viikon tiistaina työt Katuturan sairaalan päivystyksessä. Haluttiin mennä jo päivystykseen, koska viime viikolla täällä oli palkkapäivä. Palkkapäivä varsinkin slummialueella tarkottaa lisääntyvää väkivaltaa, koska pienellä palkalla ostetaan alkoholia ja sitten ruetaan tappelemaan ja viinan loputtua ryöstetään muilta.
TIISTAI:
Vaihettiin sitten shokkihuoneeseen, siellä paikkoja oli järjestelemässä Mike. Hää vähän selitti meille shokkihuoneen toiminnasta ja laitteista. Alettiin sitten tarkistaa elvytyskärryä ja huomattiin Miken hävinneen tuhkatuuleen. Tarkistuslistassa oli aika paljon asioita joita ei löydetty tai tiedetty mitä ne on, jätettiin vajaa lista paikallisten tapaan odottamaan Miken paluuta. Jospa hää sitten tarkisti sen loppuun.. Mutta täältä sentään löyty deffa ja muutenkin tavarat oli suht. loogisilla paikoilla.
Mentiin sitte loppupäiväksi dance floorille. Siihen siis tulee kaikista akuuteimmat potilaat. Täällä ei mitään triage -järjestelmää oo, joten potilaat ite päättää tuleeko ne dance floorille vai meneekö ne jonottamaan hoitajan vastaanotolle ja siitä lääkärille. Ambulanssilla tulevat potilaat tulee kuitenkin suoraan dance floorille.
Akuuteimmat potilaat siis tulee ensin dance floorille, missä mitataan vitaalit ja tehdään tulohaastattelu. Tässä myös potilaan tila stabiloidaan ja koko ajan paikalla oleva lääkäri tutkii ja antaa jatko-ohjeita. Jos potilas tarvitsee tikkusta tai rokotteen yms. niin hänet viedään dressing roomiin. Jos potilaasta tarvitaan röntgenkuvat, hänet viedään röntgenosastolle. Kuitenkin potilas palaa aina dance floorille, siihen asti kunnes potilaan tila on stabiili ja tiedetään mikä potilaalla on. Sen jälkeen hänet ohjataan johonkin päivystyksen pienistä "huoneista", joita on mm. kirurgisille potilaille, lapsipotilaille ja gynekologisille potilaille. Jos potilas vaatii pelkkää nesteytystä niin heillekkin on varattu pieni nurkkaus missä maata. Stabiilit mutta tarkkailua vaativat potilaat viedään Big Roomiin seurantaan.
Ei kiireelliset potilaat tulee odotustilaan jonottamaan pääsyä hoitajan vastaanotolle. Täällä jonottaminen kirjaimellisesti tarkoittaa istumista penkillä ja potilas kerrallaan liikkumista lähemmäs vastaanottohuonetta, täällä ei mitkään numerolaput oo käytössä. Hoitajan vastaanotolla hoitaja mittaa vitaalit ja tekee tulohaastattelun. Hän voi myös antaa mm. kuumeiselle särkylääkettä tai ohjata vatsakipuisen virtsanäytteenottoon. Tämän jälkeen potilas siirtyy seuraavalle penkille, siinä jonotetaan lääkärille. Lääkäri lukee mitä hoitaja on kirjoittanut ja tutkii lisää potilasta, sitten lääkäri päättää potilaan jatkoista. Koko tähän jonottamiseen voi kulua koko yö.
Loppupäivänä dance floorille tuli suurimmaksi osaksi astmaatikkoja, joiden lääkkeet oli loppunut ja vatsakipuisia naisia. Opittiin ainanki miten täällä astmaatikko hoidetaan. Ensin ilman mitään tutkimuksia potilaalle annetaan nebulisaattorilla 1ml salbutamolia ja 4ml sodium kloridia. Tämän jälkeen lääkäri kuuntelee keuhkot ja päästää potilaan kotiin tai määrää hydrokortisonia suonensisäisesti. Yhdelle potilaalle annettiin sitten 200mg solu-cortefia. Sekoitin ne ruiskuun ja kysyin sitten neuvoa lääkkeenannossa. Suomessa suonensisäiset lääkkeet annetaan aina kanyylin kautta, mutta täällä lääke annetaan ruiskulla suoraan suoneen. No onneks en lähteny ite tekemään, kun paikallinen hoitajakaan ei sitä osannu. Hää ei mitenkään varmistanu että neula on suonessa, joten lääkkeet menikin sitten kudokseen.. Eiku uutta lääkeliuosta tekemään.
KESKIVIIKKO:
Mentiin taas aamuvuoroon ja suoraan dance floorille. Otettiin sitten Aman kanssa siihen penkille istuutunut -99 syntynyt poika vastaan. Hänellä oli päällä pelkät bokserit ja käsi peitetty kaulaliinalla. Nopeesti nähtiin, että hää oli palanut tosi pahasti. Oikeen käden nahkat oli osittain kokonaan irti ja kuplinut todella pahasti. Palovammoja oli jokaisessa raajassa, joten vitaalien mittaaminen vaati vähän soveltamista. Kysyttiin mistä palovammat oli tullut, äidiltä saatiin vastaukseksi että puurot oli kaatunut päälle. Meille jäi vähän sellanen fiilis että niinköhän oli puurosta tullut, mutta pojalta ei oikein saatu mitään vastauksia. Poika oli tosi kivulias ja yritti viedä huomiota muualle laulamalla ja laskemalla. Potilaan hoidon aloituksessa meni tosi kauan, ensimmäiseen tuntiin ei juuri tapahtunut mitään. Lääkärit tuli töihin vasta yhdeksän maissa, joten sitten vasta asiat alkoi edetä. Potilaalle laitettiin tippa ja hän sai suonensisäistä kipulääkettä. Sitten hänet siirrettiin ilmeisesti leikkaussaliin haavojen puhdistukseen. Oltais lähetty mukaan, mutta potilaita tuli niin paljon että ei keretty, joten ei tiedetä miten tän pojan asiat sitten eteni.
Toinen mieleenpainunu potilas oli varmaan miun ikänen poika. Ei hoidettu sitä ite ollenkaan, mutta huomattiin vaan ettei kukaan ei saanu siihen oikeen kontaktia. Hää makas monta tuntia paikallaan ja aina jos joku yrittin laittaa mm. kanyylia niin sai olla moni pitämässä kiinni. Yhtäkkiä potilas rupes vaan huutamaan ja yritti nousta sängystä laitojen yli pois. Sen katse oli niin murhaava, että se painu kyllä verkkokalvoille. Siinä oli varmaan kuus mieshoitajaa pitelemässä sitä kiinni, ja silti se meinas tulla sieltä laitojen yli päälle. Suurin osa naishoitajista, minä mukaan lukien, koki järkeväksi juosta kauimmaiseen nurkkaan karkuun. Jälkeenpäin meille selvis, että se poika oli psyykosissa, joten se vietiin sitten ilmeisesti big roomiin tarkkailuun.
Illalla lähettiin vielä Joe´s Beerhouseen soittamaan rumpuja ja syömään. Jatkettiin siitä vielä iltaa Hannan ja Anniinan kanssa. Ei olla aijemmin tunnettu toisiamme vaikka ollaankin samasta koulusta, mutta täällä ollaan päästy hyvin tutustumaan!! 😍
TORSTAI:
Piettiin vapaapäivä töistä, mutta vietettiin Rhomyn läksijäisiä. Rhomy on siis sairaanhoitajaopiskelija Hollannista ja ollu täällä 5kk. Meillä synkkas Rhomyn kaa tosi hyvin ja hää esitteli meille tän kaupungin ja paljon paikallisia ystäviä. Sovittiin että mennään Aman kaa käymään hänen luona ehkä ens kesänä! 💗 Tässä vähän kuvia meistä, käytiin myös laulamssa Rhomyn kaa muutamat biisit karaokessa.
PERJANTAI:
Ihan alkuillasta meille tuli potilaaks n. 40v mies, jota oli siis puukotettu päähän ja käteen. Ensin potilaalle laitettiin paineside, jotta verenvuoto päästä loppuu. Sitten kanyloin potilaan ja laitoin nestettä tippumaan, sillä potilas oli menettäny paljon verta. Se on kyllä ihmeellistä ku tääki potilas oli ollu isossa tappelussa ja sitten pienet pistokset ja teipin irrottaminen ihosta sattu nii paljo ettei siitä meinannu tulla mitää!😅 Menin sitten Anniinan kaa dressing roomiin tikkaamaan sitä pään haavaa umpeen. Anniina näytti mite se tehään, ni jospa mieki pääsen joskus sitä opettelemaan. Täällä puukotetuille annetaan jäykkäkouristusrokote, minkä pääsin pistämää. Sen jälkeen tää potilas meni oottamaan nesteen tippumista. Nähtiin kuitenkin kahvitauolla, ku hää lähti tipan kaa autolla pois! Kyllä se sitten vielä palas takas, oli vaan käyny suihkussa ja vaihtamassa vaatteet 😅
Mieleen jäi myös yks potilas, jonka kaverit raahas hänet lattiaa pitkin dance floorille. Nää kolme kaverusta oli kaikki yltäpäältä veressä ja tää yks paino paitaa päätään vasten. Löydettiin sille pyörätuoli mihin hää pääs istumaa. Kun potilas otti paidan päästään pois nii verta suihkus yli metrin päähän. En tiiä mitä sen kaveri yritti sitten todistaa, mutta hää meni painamaan tän potilaan rintaa, ilmeisesti näyttääkseen miten se veri roiskuu kauemmas! No onneks siinä lähellä oli ensihoitaja hanskat kädessä ja pääs nopeesti painamaan tän potilaan päätä. Tälle ei missään vaiheessa laitettu painesidettä eikä valtimoo mitenkää suljettu, vaan vanhempi sairaanhoitaja alko suoraan tikkaamaan potilaan päätä. Varmaan kivasti vuotaa se valtimo sinne ihon alle... No tääki sai tetanusrokotteen ja tipan ja lähti sitte kotiin.
Tää oli meistä siis aivan katastrofinen ilta, mutta ilmeisesti iha tavallinen palkkapäivän viikonlopun yövuoro. Yön aikana oli lähemmäs sata puukotettuu, ammuttuu, kivellä tai pullolla hakattua potilasta. Kuultiin että siellä oli myös yksi potilas, jota oli ammuttu haulikolla 50 kertaa! Oli siellä päivystyksessä yks puukotuski yön aikana.. Onneks päivystyksessä oli paljon poliiseja ja vartijoita, joten tappelu ei sitten levinny sen suuremmaks vaikka paikalle keräänty yli sata ihmistä. Lähettiin viien jälkeen aamulla kotiin.
LAUANTAI:
Aamulla ku herättiin niin tuntu ku ois koko yön pyöriny jossain, tosi pahassa kauhuelokuvassa. Lähettiin kuitenkin yövuoroon ja saatiin meijän kämppäkaveri Pia mukaan. Pia on lappeenrannassa opiskeleva just valmistuva ensihoitaja.
Mentiin ekaks pyörittää kolmestaa hoitajan vastaanottoo, mutta nopeesti kuultiin kovaa kiljuntaa ja huutoa. Nähtiin että yks hoitaja juoksee sängyn ja potilaan kanssa shokkihuoneeseen. Täällä on tapana, että jos shokkihuoneessa jotain tapahtuu, niin kaikki hoitajat menee sinne. Joten myöki juostiin sinne. Potilaana oli n. 60 vuotias ylipainoinen mies, joka oli menny elottomaksi päivystyksen kirugia nurkassa. Hää oli ilmeisesti jonottamassa johonkin leikkaukseen, ei saatu selville mikä sairaus tällä miehellä oli tai mikä oli elottomuuden syynä. Huomattiin kuitenkin virtsan olevan aivan veristä ja imiessä nielusta tuli paljon verta. Elvytys aloitettiin pienellä viiveellä ja huomattiin, että täällä tavoite on painella vaan niin syvälle ja niin nopeasti kun pystyy. Osallistuttiin elvytykseen painelemalla, mikä oli meille kaikille eka kerta. Koko elvytys oli tosi sekavaa ja lääkäri vaikutti myös aika tietämättömältä. Puolen tunnin jälkeen elvytys lopetettiin tuloksetta ja omaiset tuli huoneeseen. Omaiset oli todella järkyttyneitä itki, huusi, haukkui lääkärin ja rukoili. Tilanne alkoi kärjistyä aika agressiiviseksi, joten poistuttiin hitaasti shokkihuoneesta. Täällä ruumiit viedään pieneen lämpöiseen huoneeseen odottelemaan niiden hakemista. Vielä yhen aikaan tää ruumis ainanki oli siellä huoneessa, en tiiä millon se sitten haettiin...
Tässä kyseinen shokkihuone
Toinen rankempi potilas case tuli meille noin keksiyöllä. Keski-ikäistä naista oli ammuttu n. 10 kertaa. Ampujana oli siis naisen poikaystävä. Nainen oli yllättävän hyvävointinen, luodit oli osunut mm. leukaan, olkapäähän, käsiin ja jalkoihin. Naisella oli paljon sukua mukana, mikä toi vähän lisähaastetta työskentelyyn. Laitettiin naiselle kanyyli ja tippa tippumaan. Vitaalit oli hyvät. Vietiin nainen röntgeniin tarkistamaan missä luodit ovat, sillä mitään ulostuloaukkoja ei ollut. Koko suku jäi röntgenhuoneen ulkopuolelle oottamaan naista. Olin avustamassa röntgenkuvauksen otossa suojaliivit päällä, kun yhtäkkiä huoneen ulkopuolelta alkoi kuulua hirveetä huutoa uudestaan. Nainen meni paniikkiin ja sanoin minulle, että "Nyt se mies tuli etsimään minua. Se haluaa tappaa minut." Kurkkasin ovelle mikä ei ollu lukossa eikä sitä myöskään saanut lukkoon. Paikallinen hoitaja pyys meidät poistumaan takakautta huoneesta ja jätettiin nainen sinne makaamaan. Kierrettiin kurkkimaan mitä siellä tapahtuu ja meille selviskin, että huuto johtu siitä, että tää mies oli tappanut itsensä. Palattiin sitten rötgenkuvienottoon, eikä kerrottu naiselle miehensä kuolemasta. Ajateltiin että on parempi antaa sukulaisten kertoa uutiset paremmalla ajalla. Meille ei myöskään oikein selvinny millainen ase miehellä oli ollut, koska luotien ulostuloaukkoja ei siis ollu ja kuvissa ainoo luoti näky leukaluuta vasten. Vietiin tää nainen tapaamaan lääkäriä ja lähettiin ite kotiin. joten naisen jatkoista ei tiietä sen enempää.
SUNNUNTAI:
Pian synttäripäivä! Haluttiin pitää rento päivä, että saatiin ajatukset pois sairaalan tapahtumista. Mentiin n. 12:00 aikaan Olympia poolille ottamaan aurinkoa ja uimaan. Se on tosi kiva paikka, iso ja puhas uima-allas ja tosi edullinen. Sinne maksaa vaan 8N$ eli noin 0,50€. Sieltä lähettiin syömään COL`CACCHIO -ravintolaan, se on vähän parempi ravintola Grove Mallilla. Mentiin vielä sen jälkeen kattomaan elokuvateatteriin uusi Jumanji, se oli kyllä hauska! Suosittelen. Illalla tultiin kotiin pitämään vielä vaalinvalvojaisia. Onnea SALE! Oli ihanan tavallinen päivä, melkein kun olis Suomessa! Lämpötila vaan vähän eri 😅
Ensviikolla on vielä kuun viimonenpäivä, millon viimeistään kaikille tulee palkat. Joten mennään taas viikonloppuna yövuoroihin. Täällä kyllä välillä muistelee lämmöllä Suomen terveydenhuollon järjestelmää ja yleistä turvallisuuden tunnetta. Yritetään saada enemmän kuvia päivystyksestä jatkossa, mutta kaikki on ollu nii uutta ja hurjaa, ettei oo tullu mielee ajoissa ottaa kuvia. Yritetään muistaa ottaa niitä jatkossa!
😄
Helteiset terveiset
Essi
Kommentit
Lähetä kommentti