Vauvoja synnärillä ja lapsia Home of Good Hopessa
Moikka!
Aattelin tulla kertomaan viikon kuulumisia, synnäristä ja muutamasta päivästä Home of Good Hopessa. Lauantaina siis Amandan äiti tulee kaverinsa kanssa tänne kahdeks viikoks, joten kirjottelen sitten sen jälkeen vasta uudelleen.
Aloitettiin viikko sitten Maanantaina synnytysosastolla, maailma siellä on tosi erilainen mihinkään aijempaan verrattuna. Suomessa meillä on vielä synnäriharkka tulossa, joten tää on ensimmäinen kosketus miulle tähän alaan. Täälläkin, kuten kaikilla muilla osastoilla, paikallisia opiskelijoita on tosi paljon. Täällä opiskelijat tarvii koulua varten olla avustanut 20 synnytyksessä! Meillä Suomessa vaaditaan yleensä kahdessa synnytyksessä avusamista. Mutta tehdään siis täälläkin mieluiten yövuoroja, jolloin opiskelijoita on vähemmän.
Muutamia kuvia synnäriltä:
Heti ekassa iltavuorossa nähtiin kuus synnytystä. Lähinnä seurattiin sivummalta ja yritettiin oppia näitten toimintatapoja. Täällä lapsia syntyy paljon ja vähän väliä vastasyntyneen vauvan itkua kuuluu ympäri osastoa. Kuitenkaan äitien huutoa täällä ei juuri kuule, vaikka synnytys tapahtuu täysin ilman kipulääkitystä. Täällä välillä kuulee hoitajien sanovan mm. "jos huudat lapsesi säikähtää". Osaston seinällä myös lukee että imettämällä lapsestasi tulee viisaampi. Kaikenlaisia uskomuksia.
Täällä myöskään isät tai sukulaiset ei saa olla mukana synnytyksessä eikä osastollakaan. Muutamia isiä oon nähny eteisessä odottamassa, mutta hekin tarvitsee luvan käydä moikkaamassa tulevaa äitiä. Myöskään useimmat äidit ei näytä tunteita synnytyksen aikana tai sen jälkeen. Kun vauvan nostaa rinnan päälle, jotkut äidit tuijottaa vain kattoa eikä edes koske lapseen. Se on tosi surullista...
Synnytyksen jälkeen äidit saa olla n. 1h synnytysosastolla, josta ne siirtyy sitten päiväksi tai pariksi post natal -osastolle.
Tiistai aamuvuorossa oli vähän hiljaisempaa, mutta nähtiin Amandan kaa yks elektiivinen (suunniteltu) keisarileikkaus. Sitä oli kerrankin opettavaista seurata sivusta. Siellä oli anestesialääkäri, instrumenttihoitaja, kaks leikkaavaa lääkäriä ja muutama avustava hoitaja ja kaikki ties oman hommansa. Täällä nimittäin usein vastuualueet on aika hakusessa ja hommat alotetaan ennen mitään valmisteluja. Ite leikkaus aloitettiin spinaalipuudutuksella, mikä lääkärillä otti muutaman yrityksen. Sitten anestesialääkäri tarkkaili koko leikkauksen ajan naisen vitaaleja ja leikkaavat lääkärit pesi leikkausalueen ja aloitti leikkauksen. Meille oli välillä vähän epäselvää mitä nähtiin. Mutta ihon jälkeen lääkäri teki pienen reijän vatsakalvoon, minkä lääkärit sen jälkeen kahdestaan kirjaimellisesti repi suuremmaksi. En tiiä miten keisarileikkaus tehdään Suomessa, mutta en usko että tollasta repimistä se ainakaan on. No sitten vatsakalvon jälkeen sama repimis toimenpide tehtiin kohdulle. Ilmeisesti syy keisarileikkaukselle oli lantion ahtaus vauvan kokoon nähden. Tässä kaikessa aikaa kului n. 20min. Sitten toinen lääkäri painoi vatsan päältä voimakkaasti ja vauva saatiin ulos. Lastenlääkäri tarkisti vauvan voinnin, mikä oli hyvä. Apgar -pisteitä hän sai kuitenkin vain 7. Syynä tais olla keisarileikkaus ja ihon väri. Sitten kohtu nostettiin vatsan päälle, tarkistettiin ja puhdistettiin. Sen jälkeen kohtu, kalvot ja iho ommeltiin kiinni. Koko toimenpiteeseen aikaa meni n. 1h 15min.
Perjantain yövuorossa päästiin jo vähän itekkin hommiin. Mm. kokeilemaan supistuksia, sikiön asentoa ja tarkkailemaan synnytyksen käynnistymistä. Yö oli hieman erilainen kun muut, koska moni synnyttäjistä oli ensisynnyttäjiä. Täällä ensisynnyttäjät on usein 18-24 vuotiaita. Suurin osa synnyttäjistä on ollut n. kolmatta kertaa synnyttämässä. Meidän aikana on myös ollut muutamia äitejä, joilla on ollut kohtukuolema, en kuitenkaan tiedä niistä sen enempää, kun ei ollut miun potilaita.
Tällä vauvalla oli hieman ongelmia hengityksessä. Joten tarkkailtiin Amandan kanssa hänen vointia ja hapetettiin sekä imettiin hengitysteitä. Mutta vauvan vointi parani hyvin ja pääs takas äidin vierelle.
Käytiin viime viikolla ystävänpäivänä Home of Good Hopessa moikkaamassa lapsia. Tehtiin kasvomaalauksia, leikittiin ja autettiin ruuanlaitossa. Tää paikka on vieny miun sydämmen ihan mennessään, ihanaa onnellisuutta, naurua ja iloa!
Käytiin myös Maanantaina HoGH:ssa ja niiden soppakeittiössä kattomassa miten siellä ruuat valmistetaan. Keittiö oli aika pien, mutta oli siellä isot kaasuhellat ja padat missä valmistaa ruuat. Kyseltiin myös miten ruuan valmistus rahoitetaan, vastaus oli että toinen omistaja sekä eri sponsorit rahoittaa. Enempää ei saatu tietoa. Yleensä ruoka mitä täällä valmistetaan on riisiä, lihakastiketta ja puuroa.
Tällä viikolla mennään vielä kahteen yövuoroon ennen tulevia reissuja.
Palaillaan muutaman viikon päästä!
-Essi
Aattelin tulla kertomaan viikon kuulumisia, synnäristä ja muutamasta päivästä Home of Good Hopessa. Lauantaina siis Amandan äiti tulee kaverinsa kanssa tänne kahdeks viikoks, joten kirjottelen sitten sen jälkeen vasta uudelleen.
Aloitettiin viikko sitten Maanantaina synnytysosastolla, maailma siellä on tosi erilainen mihinkään aijempaan verrattuna. Suomessa meillä on vielä synnäriharkka tulossa, joten tää on ensimmäinen kosketus miulle tähän alaan. Täälläkin, kuten kaikilla muilla osastoilla, paikallisia opiskelijoita on tosi paljon. Täällä opiskelijat tarvii koulua varten olla avustanut 20 synnytyksessä! Meillä Suomessa vaaditaan yleensä kahdessa synnytyksessä avusamista. Mutta tehdään siis täälläkin mieluiten yövuoroja, jolloin opiskelijoita on vähemmän.
Muutamia kuvia synnäriltä:
Heti ekassa iltavuorossa nähtiin kuus synnytystä. Lähinnä seurattiin sivummalta ja yritettiin oppia näitten toimintatapoja. Täällä lapsia syntyy paljon ja vähän väliä vastasyntyneen vauvan itkua kuuluu ympäri osastoa. Kuitenkaan äitien huutoa täällä ei juuri kuule, vaikka synnytys tapahtuu täysin ilman kipulääkitystä. Täällä välillä kuulee hoitajien sanovan mm. "jos huudat lapsesi säikähtää". Osaston seinällä myös lukee että imettämällä lapsestasi tulee viisaampi. Kaikenlaisia uskomuksia.
Täällä myöskään isät tai sukulaiset ei saa olla mukana synnytyksessä eikä osastollakaan. Muutamia isiä oon nähny eteisessä odottamassa, mutta hekin tarvitsee luvan käydä moikkaamassa tulevaa äitiä. Myöskään useimmat äidit ei näytä tunteita synnytyksen aikana tai sen jälkeen. Kun vauvan nostaa rinnan päälle, jotkut äidit tuijottaa vain kattoa eikä edes koske lapseen. Se on tosi surullista...
Synnytyksen jälkeen äidit saa olla n. 1h synnytysosastolla, josta ne siirtyy sitten päiväksi tai pariksi post natal -osastolle.
Tiistai aamuvuorossa oli vähän hiljaisempaa, mutta nähtiin Amandan kaa yks elektiivinen (suunniteltu) keisarileikkaus. Sitä oli kerrankin opettavaista seurata sivusta. Siellä oli anestesialääkäri, instrumenttihoitaja, kaks leikkaavaa lääkäriä ja muutama avustava hoitaja ja kaikki ties oman hommansa. Täällä nimittäin usein vastuualueet on aika hakusessa ja hommat alotetaan ennen mitään valmisteluja. Ite leikkaus aloitettiin spinaalipuudutuksella, mikä lääkärillä otti muutaman yrityksen. Sitten anestesialääkäri tarkkaili koko leikkauksen ajan naisen vitaaleja ja leikkaavat lääkärit pesi leikkausalueen ja aloitti leikkauksen. Meille oli välillä vähän epäselvää mitä nähtiin. Mutta ihon jälkeen lääkäri teki pienen reijän vatsakalvoon, minkä lääkärit sen jälkeen kahdestaan kirjaimellisesti repi suuremmaksi. En tiiä miten keisarileikkaus tehdään Suomessa, mutta en usko että tollasta repimistä se ainakaan on. No sitten vatsakalvon jälkeen sama repimis toimenpide tehtiin kohdulle. Ilmeisesti syy keisarileikkaukselle oli lantion ahtaus vauvan kokoon nähden. Tässä kaikessa aikaa kului n. 20min. Sitten toinen lääkäri painoi vatsan päältä voimakkaasti ja vauva saatiin ulos. Lastenlääkäri tarkisti vauvan voinnin, mikä oli hyvä. Apgar -pisteitä hän sai kuitenkin vain 7. Syynä tais olla keisarileikkaus ja ihon väri. Sitten kohtu nostettiin vatsan päälle, tarkistettiin ja puhdistettiin. Sen jälkeen kohtu, kalvot ja iho ommeltiin kiinni. Koko toimenpiteeseen aikaa meni n. 1h 15min.
Perjantain yövuorossa päästiin jo vähän itekkin hommiin. Mm. kokeilemaan supistuksia, sikiön asentoa ja tarkkailemaan synnytyksen käynnistymistä. Yö oli hieman erilainen kun muut, koska moni synnyttäjistä oli ensisynnyttäjiä. Täällä ensisynnyttäjät on usein 18-24 vuotiaita. Suurin osa synnyttäjistä on ollut n. kolmatta kertaa synnyttämässä. Meidän aikana on myös ollut muutamia äitejä, joilla on ollut kohtukuolema, en kuitenkaan tiedä niistä sen enempää, kun ei ollut miun potilaita.
Tällä vauvalla oli hieman ongelmia hengityksessä. Joten tarkkailtiin Amandan kanssa hänen vointia ja hapetettiin sekä imettiin hengitysteitä. Mutta vauvan vointi parani hyvin ja pääs takas äidin vierelle.
Käytiin viime viikolla ystävänpäivänä Home of Good Hopessa moikkaamassa lapsia. Tehtiin kasvomaalauksia, leikittiin ja autettiin ruuanlaitossa. Tää paikka on vieny miun sydämmen ihan mennessään, ihanaa onnellisuutta, naurua ja iloa!
Käytiin myös Maanantaina HoGH:ssa ja niiden soppakeittiössä kattomassa miten siellä ruuat valmistetaan. Keittiö oli aika pien, mutta oli siellä isot kaasuhellat ja padat missä valmistaa ruuat. Kyseltiin myös miten ruuan valmistus rahoitetaan, vastaus oli että toinen omistaja sekä eri sponsorit rahoittaa. Enempää ei saatu tietoa. Yleensä ruoka mitä täällä valmistetaan on riisiä, lihakastiketta ja puuroa.
Tällä viikolla mennään vielä kahteen yövuoroon ennen tulevia reissuja.
Palaillaan muutaman viikon päästä!
-Essi
Kommentit
Lähetä kommentti