Arkea, juhlaa ja lomaa
Heippa!
Terveisiä täältä Namibian auringon alta! Aika juoksee täällä hirveetä vauhtia ja kohta puolet reissusta jo ohi.
Muutamat kuvat ei sovi herkemmille!
Oltiin viime viikko päivystyksessä yövuoroissa. Huomaa että on paljon hiljasemaa kun palkkapäivä on takana päin. Yhtenä yönä lentokentältä tuleva bussi oli ajanu ison kuolonkolarin, mistä Katuturan päivystykseen tuli 6 potilasta. Yks potilaista, jota myö ei hoidettu, oli tosi huonossa kunnossa. Sillä oli leuka sijoiltaan, isoja haavoja ympärikehoa ja verta tuli suusta, nenästä ja silmistä. Tää tyttö joutu shokkihuoneeseen yön aikana matalien saturaatioiden takia, jotka oli 35%. Lääkäri sai pienen työn jälkee intuboitua suunkautta tän tytön ja nesteytyksen jälkeen tila stabiloitu. Sen jälkeen tää potilas siirty päävammojen osastolle.
Hoidettiin tästä samasta kolarista toista potilasta, joka valitti oikeestaan pelkkää käsikipua. Magneettikuvan jälkeen huomattiin, että olkaluu oli pois sijoiltaan. Tää potilas oli tosi kivulias ja ootti ensimmäistä kipulääkettä muutaman tunnin. Täällä näitten potilaitten hoitopolut on tosi hitaita, joten taas muutaman tunnin oottelun jälkeen lääkärillä oli aikaa reponoida se olkapää. Sitä varten tää potilas sai hyvät kipulääkkeet ja kevyen nukutuksen, onneks!! Reponoinnin ja uuen kuvauksen jälkeen tää potilas pääs kotiin.
Toisena yönä meillä oli sellanen vanhempi mies potilas, joka oli löyetty slummialueelta puukotettuna. Tunnustelun jälkeen hoitajat heti ties, että tällä oli avoin ilmarinta. Sitten lähettiin suomiporukalla viemään tätä miestä röntgeniin, mutta tajuttiin matkalla että saturaatiota ei ollu otettu (koska laite oli rikki). Muutettiin sit keskenään vähän suunnitelmia ja lähettiin ettii saturaatiomittarii. Saturaatio oli sillo 84%, joten vietiin potilas takas päivystykseen. Siellä ne päätti laittaa dreenin, mikä meni miusta LÄHES samalla tavalla kun Suomessakin. Sitten tää pääs kuvaukseen ja big roomiin lepäämään.
Terveisiä täältä Namibian auringon alta! Aika juoksee täällä hirveetä vauhtia ja kohta puolet reissusta jo ohi.
Muutamat kuvat ei sovi herkemmille!
Oltiin viime viikko päivystyksessä yövuoroissa. Huomaa että on paljon hiljasemaa kun palkkapäivä on takana päin. Yhtenä yönä lentokentältä tuleva bussi oli ajanu ison kuolonkolarin, mistä Katuturan päivystykseen tuli 6 potilasta. Yks potilaista, jota myö ei hoidettu, oli tosi huonossa kunnossa. Sillä oli leuka sijoiltaan, isoja haavoja ympärikehoa ja verta tuli suusta, nenästä ja silmistä. Tää tyttö joutu shokkihuoneeseen yön aikana matalien saturaatioiden takia, jotka oli 35%. Lääkäri sai pienen työn jälkee intuboitua suunkautta tän tytön ja nesteytyksen jälkeen tila stabiloitu. Sen jälkeen tää potilas siirty päävammojen osastolle.
Hoidettiin tästä samasta kolarista toista potilasta, joka valitti oikeestaan pelkkää käsikipua. Magneettikuvan jälkeen huomattiin, että olkaluu oli pois sijoiltaan. Tää potilas oli tosi kivulias ja ootti ensimmäistä kipulääkettä muutaman tunnin. Täällä näitten potilaitten hoitopolut on tosi hitaita, joten taas muutaman tunnin oottelun jälkeen lääkärillä oli aikaa reponoida se olkapää. Sitä varten tää potilas sai hyvät kipulääkkeet ja kevyen nukutuksen, onneks!! Reponoinnin ja uuen kuvauksen jälkeen tää potilas pääs kotiin.
Toisena yönä meillä oli sellanen vanhempi mies potilas, joka oli löyetty slummialueelta puukotettuna. Tunnustelun jälkeen hoitajat heti ties, että tällä oli avoin ilmarinta. Sitten lähettiin suomiporukalla viemään tätä miestä röntgeniin, mutta tajuttiin matkalla että saturaatiota ei ollu otettu (koska laite oli rikki). Muutettiin sit keskenään vähän suunnitelmia ja lähettiin ettii saturaatiomittarii. Saturaatio oli sillo 84%, joten vietiin potilas takas päivystykseen. Siellä ne päätti laittaa dreenin, mikä meni miusta LÄHES samalla tavalla kun Suomessakin. Sitten tää pääs kuvaukseen ja big roomiin lepäämään.
Maanantaina käytiin kattomassa ruumiinavauksia. Kiitos Pialle, kun oli hoitanu sen paikan meille! Samaan aikaan siellä tehtiin aina kolme avausta. Nähtiin kaks kolaripotilasta, toinen oli menehtyny subarachnoidea vuotoon ja toinen selkärangan katkeamiseen. Nähtiin myös kaks itsemurhan tehnyttä ja yks keuhkokuumeeseen kuollut. Vaikka välillä toi kokemus oli tosi rankka, mutta silti oppi anatomisesti tosi paljon ihmisestä.
Asiasta toiseen...
Juhlittiin lauantaina ja keskiviikkona miun synttäreitä suomiporukalla. Täytin 22v.. HUI! 😃
Torstaina lähettiin reissuun Amandan ja Pian kanssa. Ensiks ajettiin pohjoseen Waterbergin kansallispuistoon. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottu nopeesti ja meijän pikku Polo kesti hyvin 1400km ajamista neljäänpäivään.
Lähettiin iltapäivällä Waterbergissä extempore safari ajelulle, nähtiin siellä mm. sarvikuonoja ihan läheltä!
Perjantai aamuna patikoitiin vielä plateaun päälle. Siellä nähtiin sarvikuonon ja buffalon jalanjälkiä ja muutama antilooppi. Näköalat sieltä huipulta oli upeet, vaikka välillä hirvitti siellä reunalla seisominen! Takas tullessa meijän ohjaaja melkein astu mustan mamban päälle, onneks se säikähti yhtä paljon kun myö ja lähti karkuun!!
Perjantaista sunnuntaihin oltiin Swakopmundin rantakaupungissa. Käytiin ajamassa mönkijöillä dyyneillä, mikä oli hauska kokemus. Vaikka oishan ne voinu kovempaakin kulkea :D Sen jälkeen käytiin hyppäämässä tandemhyppy, mikä oli ihan hullua!!! Hyppättiin 10 000ft eli noin 3300m. Vapaapudotus kesti n. 30 sekunttia ja koko lasku n. 5min. Ensimmäiset sekunnit oli sellanen putoamisen tunne, ois tehny vaan mieli ottaa kiinni jostain :D Mutta muuten siitä pysty kyl nauttimaan täysillä! Laskuvarjon auettua pyörittiin koko ajan niin lujaa, että oltiin ihan vaaka-asennossa. IHAN PARASTA!
Matkalla Windhoekkiin ajettiin vielä Cape Crossille kattomaan hylkeitä! Haju oli aikamoinen, mutta muuten oli kyllä erikoinen paikka. Siellä oli tuhansia hylkeitä
Nyt ollaan kuitenkin takas Windhoekissa ja tänään alotettiin synnärillä. Siitä myöhemmin oma päivitys kun taas ymmärtää jotain. Ja ens viikonloppuna Amandan äiti tulee kaverinsa kanssa tänne ja päästään taas reissuun! JEEE!
Iloiset terveiset,
Essi
Kommentit
Lähetä kommentti